Vieraskirjan toteutus

Hei ja pahoittelut blogihiljaisuudesta! Viimeiset työviikot olivat jotenkin ylitsepääsemättömän raskaita, energiaa ei jäänyt suuremmin tuhlattavaksi työpäivien jälkeen. Häihin on enää kaksi viikkoa huomenna, mutta stressitaso on ainakin toistaiseksi ihan siedettävällä tasolla. Sellainen olo, että kyllä kaikki tulee ajallaan hoidettua =)

Yksi asia on jäänyt viime viikoilta esittelemättä, minkä esittely on tarpeen, nimittäin vieraskirjamme toteutus. Joskus viime talvena jo törmäsin hienoon ideaan netissä surffaillessani, perinteinen vieraskirja oli korvattu postikorteilla, joihin vieraat jättivät terveisensä. Tällainen tuli nyt meillekin käyttöön. Tekstipuolella korteissa tiedustellaan vierailta ohjeita avioelämään, mielikuvia hääparista sekä yleisiä terveisiä.

Ja kuvapuolelle tuli jotain, mitä olemme tässä vuoden aikana kasailleet ja mitä olen tännekin postaillut Rakkaus -postauksissani: ihania sitaatteja kirjoista!

Kortit tuli tilattu Ifolorin kautta, nimenomaan postikorttiohjelmasta. Kävi vielä hyvä tuuri, että tilailin kortteja sellaisena päivänä kun kortit olivat viimeistä päivää tarjouksessa :)

Ja kyllä, korteissa ei lue, mistä sitaatit ovat peräisin ^^. Vähän haastetta ja ihmeteltävää (ja puhuttavaa) sitä kautta iltaan. Ja tietysti englannin kieli tuo vaikeuksia suurimmalle osalle vieraista.

Rakkaus, osa III

"Then I realize what it is. It's him. Something about him makes me feel like I am about to fall. Or turn to liquid. Or burst into flames." 
Divergent, Veronica Roth


"So after, when he whispers, "You love me. Real or not real?"
I tell him, "Real."
Catching fire, Suzanne Collins

"I am too bold, 'tis not to me she speaks:
Two of the fairest stars in all the heaven,
Having some business, do entreat her eyes
To twinkle in their spheres till they return.
What if her eyes were there, they in her head?
The brightness of her cheek would shame those stars,
As daylight doth a lamp; her eyes in heaven
Would through the airy region stream so bright
That birds would sing and think it were not night.
See, how she leans her cheek upon her hand!
O, that I were a glove upon that hand,
That I might touch that cheek!"

Romeo and Juliet, William Shakespeare

"I opened my eyes and found his open, too, staring at my face. It made no sense when he looked at me that way. Like I was the prize rather than outrageously lucky winner." 

Breaking Dawn, Stephenie Meyer

Rakkaus, osa II

"And I didn't care that I was supposed to me angry with him. I didn't care that I was supposed to be angry with everyone. I reached out for him, found his hands in the darkness, and pulled myself closer to him. His arms encircled me, cradling me to his chest. My lips searched, hunting along his throat, to his chin, till I finally found his lips." 
Stephenie Meyer, Eclipse




"Before you, Bella, my life was like a moonless night. Very dark, but there were stars - points of light and reason.
... And then you shot across my sky like a meteor. Suddenly everything was on fire; there was brilliancy, there was beauty. When you were done, when the meteor had fallen over the horizon, everything went black. Nothing had changed, but my eyes were blinded by the light. I couldn't see the stars anymore. And there was no more reason for anything."
Stephenie Meyer, New Moon

"Suddenly, it was only the pressure of Charlie's hand on mine that kept me from sprinting headlong down the aisle.
The march was too slow as I struggled to pace my steps to its rhythm. Mercifully, the aisle was very short. And then, at last, I was there. Edward held out his hand. Charlie took my hand and, in a symbol as old as world, placed it in Edward's. I touched the cool miracle of his skin, and I was home."

Stephenie Meyer, Breaking Dawn

Rakkaus, osa I

"Darcyn ilo ja onnellisuus tästä odottamattomasta vastauksesta oli sykähdyttävän suuri; mutta hän kykeni kuitenkin tulkitsemaan niitä niin järkevästi ja lämpimästi kuin kiihkeästi rakastuneen miehen ylimalkaan voi olettaa kykenevän. Jos Elizabeth olisi rohjennut kohottaa katseensa maasta, olisi hän voinut panna merkille, kuinka ihmeellisesti tuo autuas onnentunne kirkasti hänen rakastajansa kasvot; mutta vaikkakaan hän ei voinut sitä nähdä, voi hän ainakin kuunnella; ja hänen oma sydämensä oli ratketa hiuduttavasta hurmiosta."

                                                 Jane Austen, Ylpeys ja ennakkoluulo

" "Odottakaa hetkinen!" Ron tokaisi. "Me ollaan unohdettu jotain!"
"Mitä?" Hermione kysyi.
"Kotitontut, ne on kai kaikki alhaalla keittiössä?"
"Tarkoitatko, että meidän pitäisi hakea ne taistelemaan?" Harry kysyi.
"En", Ron sanoi vakavissaan, "tarkoitan, että meidän pitää sanoa niille, että häipyvät täältä. Ei kai me haluta lisää Dobbyja? Ei me voida käskeä niitä kuolemaan meidän puolesta -"
Kuului kalinaa, kun basiliskin hampaat ryöppysivät Hermionen sylistä. Hän juoksi Ronin luo, heittäytyi hänen kaulaansa ja suuteli häntä suoraan suulle. Ron heitti hampaat ja luudanvarren käsistään ja vastasi sellaisella innolla, että nosti Hermionen ilmaan."

                                                  J. K. Rowling, Harry Potter ja kuoleman varjelukset

"- Voi, sinä annat minulle toivoa ja rohkeutta eikä minulla ole antaa vastalahjaksi muuta kuin tyhjät kädet ja sydän täynnä rakkautta, huudahti professori lumoutuneena. 

Jo ei voinut oppia käyttäytymään säädyllisesti. Professorin lausuessa sanat he seisoivat portailla ja Jo pani kätensä professorin käsiin ja kuiskasi hellästi:

- Nyt ne eivät ole tyhjät. Sitten hän suuteli Friedrichiään sateensuojan alla.
Se oli kauheaa, mutta Jo olisi tehnyt niin vaikka pensasaidalla istuvat harmaavarpuset olisivat olleet ihmisiä. Hän oli tosiaan kovin rakastunut ja unohti sillä hetkellä kaiken muun paitsi oman onnensa."

                                                  Louisa M. Alcott, Viimevuotiset ystävämme

kuvat: we heart it