Edith & Thelma

Voiko täydellisempää ajoitusta olla? Tänään on syntymäpäiväni, ja vietin mukavaa hitaasti heräilevää aamua kotona. Ovisummeri soi, ja kohta oven takana kolkuttelee lähettimies. Ja lähetin paketista kuoriutuu viikonloppuinen tilaukseni...

Kyllä, sorruin sittenkin. Tilasin sunnuntaina Minna Parikan verkkokaupasta vielä kenkiini mätsäävän laukun, Thelman. Tein itseni kanssa sopimuksen olla ostamatta enää sipsejä tai karkkeja ennen häitä, ja niistä säästyykin sitten jo melkein laukun hinnan edestä rahaa ;D

Mitäs pidätte, ja heittäydyinkö liian tuhlailevaksi? ^_^

Hääkengät vaihtoon ja muita Helsingin löytöjä

Teimme eilen sulhon kanssa päiväseltään shoppailureissun Helsinkiin, puuttuvia hääkamppeita etsimään. Retken varsinainen missio oli mennä ostamaan puvun liivi frakkipalvelu Namista. Olin kuitenkin jättänyt soittovarmistamatta nettisivujen ajantasaisuuden, ja kaipaamaamme liiviä oli vain vuokravalikoimassa jäljellä. Ilman jäätiin siis.

Kaikkea muuta onneksi löytyi.

"Ihan vahingossa" raahasin miehekkeen Bulevardille ja Minna Parikan liikkeeseen. Olen vuosikausia haikaillut Parikan kenkiä itselleni, ja koska ensi viikolla on syntymäpäiväni, sain hyvän syynkin syytää naurettavan suuren rahamäärän yhteen pariin kenkiä (hirmuisesti olisi tehnyt mieli myös samanväristä kirjekuorilaukkua, mutta sain puhuttua järkeä itselleni...).

Koska kenkien väri on niin täydellinen, saavat aiemmin hääkengiksi kaavaillut Vivienne Westwoodini jäädä hyllylle odottamaan parempia päiviä.

Ihkaensimmäiset Parikkani ovat siis metallinvihreät ballerinat, joiden nimi on Edith. Olen haikaillut Adidaksen tennareista siivekkäitä kenkiä, mutta kyllä siivekkäät ballerinat veivät voiton ^_^. Nyt pitäisi vain malttaa olla käyttämättä näitä ennen häitä!

Stockmannilta tarttui mukaan neljä upean pullonvihreää kravattia - sulhaselle, kahdelle bestmanille sekä isälleni. Alamme sulhon kanssa jo luopumaan toivosta, että löytäisimme jostakin vihreän puvun liivin. Hyvä kakkosvaihtoehto tuleekin olemaan musta liivi, mikä sekin tulee olemaan kyllä tyylikäs. Onneksi täydellisen väriset kravatit sentään löytyivät.

Viimeinen löytö ei ensin ajateltuna varmaan yhdistyisi mitenkään häihin. Mieheke harrastaa Warhammer 40k -roolipelejä, ja Fazerin kahvilassa lekotellessamme välähti - miksemme laittaisi harrastusfiguureja kakun päälle! En ole millään löytänyt mieleistä hääparia kakun päälle, joten miksemme hyödyntäisi tässäkin harrastuksiamme. Varsinaiset ihmis( tai haltia-, örkki-, kääpiö-....)figuurit ovat kuitenkin sen verran pieniä, että poikkesimme Games Workshoppiin ja ostimme kaksi lohikäärmettä kakkujen päälle.

 Liskoille laitetaan ratsastajat, jotka voivat sitten kuvastaa meitä =D. Mieheke työllistyykin nyt seuraavan puolitoista kuukautta kasaamaan ja maalaamaan lohikäärmeitä sopivan vihreiksi.


Taas saatiin siis muutama murhe pois niskoilta, ja täydelliset hääkengät löytyivät. Ei lainkaan turha reissu siis, vaikka sitä, mitä hakemaan lähdettiin, ei löytynytkään.

Olkapäät piiloon kirkossa

Olen melko tarkka kaikkien etikettien suhteen, niin myös kirkkoetiketin kohdalla. Ei siis tullut kysymykseenkään, että menisin vihittäväksi olkaimettomassa hääpuvussani olkapäät paljaina.

Olin suunnitellut jonkinsorttista boleroa tai huivia olkapäille, mutta sitten värikaimani Vihreä morsian postaili samoilla teemoilla, ja oli jo puolestani tehnyt vähän etsintää eBayssa ;D. Sieltä sitten bongasinkin itselleni vihreän asusteen kirkkoa varten.

Kuva eBayn myyntisivulta

Viitta on kuvanmukainen, läpikuultavaa vihreää kangasta, ja siinä on edessä yksi nappi-lenkki -kiinnitys kaulalla. Niskassa on kuvan mukainen suuri huppu.

Vaikka olen melko pitkä (175 cm) yltää viitta reilusti lattiaan asti. Sen alle sopii siis loistavasti muhkeahelmainen pukuni, nostaen viitan reunaa sopivasti. Odotankin innolla, että saisin pukuni ompelijalta ja pääsisin kokeilemaan viittaa konkreettisesti puvun kanssa. Mutta tykkään kyllä kovasti!

Hintaa viitalle postikuluineen tuli n. 30 e.

Mission accomplished: Taskukello löytynyt

Aberdeenin reissullamme oli isäntäkoulun puolesta meille järjestetty perinteinen skotlantilainen tapahtuma, Ceilidh. Sitä varten toivottiin, että meillä osallistujilla olisi jotain tartaanikuvioista päällä, joten eksyin paikalliseen, astetta fiinimpään souvenir-kauppaan. Tartaanikuvioisena ostin pari rusetilla varustettua pinniä, mutta lisäksi löysin miehelle häitä varten taskukellon!

Suomesta olinkin jo kelloa etsinyt, mutta täältä löytyi vain sopimattomilla metsästyskuvilla koristeltuja tai ylihintaisia kelloja. Sen sijaan tässä Aberdeenista löytyneessä kellossa on täydellisesti hääteemaamme sopivaa kelttikuviointia (keskellä skotlantilainen symboli) ja hintakin oli budjettiystävällisempi, euroihin muunnettuna kellon hinta on hieman alle 60 euroa.

Kellosta aukeaa molemmilta puolilta luukut (taustaluukun aukeamisen voi estää vain pitämällä kättä edessä) ja sisältä paljastuu kellonajan lisäksi myös kellon koneisto.

Olen kyllä uskomattoman tyytyväinen tähän löytöön, ja myös mieheke hyväksyi kellon =D

Mitäs pidätte?

Asusteeni

Hoksasin, että pukeutumiseni yksityiskohdat alkavat olla selvillä, joten nyt voisi olla hyvä aika esitellä kaikki osaset vielä yhteisesti.
Hääpuvulle on aiemmin omistettu kokonaan oma postaus, Sincerityn pukuani ei siis tarvitse sen kummemmin tuoda esille.

Hääkengikseni hankin Vivienne Westwoodia, kumiballerinat ihanalla holy hand granade -tunnuksellaan.

Niiden pohjaan haluaisin sellaiset (siniset) I do -tarrat, niin hoituisi se jotain sinistä -osuuskin pukeutumisesta ^^. Osaako joku kertoa mistä niitä saa?

Koruikseni tulee helmiä, yksinkertainen, syntymäpäivälahjaksi mieheltä saatu helminauha, sekä nappimuotoiset helmet korviin.

Jotain vanhaa -osastoa hääpukeutumisessani edustaa muutama vuosi sitten Saksan-matkalta ostamani Swatchin kello. Kello pysyy myös mukavasti helmiteemassa.

Hääpuvun päälle tulen hankkimaan vihreän boleron samalla kun tilaamme kaasoille ja morsiustytölle mekot, niin tulee sitten varmasti samanvärinen. Eli Alexian mallistoista tulee se osuus.

Ainoa (suurin!) ongelma on enää laukku. En ole yhtään laukkuihmisiä, hankin harvoin uusia enkä suoraan sanottuna hirmuisesti ymmärrä niiden päälle. Näin ollen tämä yksityiskohta ei erityisesti kiinnosta, en löydä millään itseäni ihastuttavaa laukkua. Sen tulisi olla vihreä, ja jonkinsorttinen clutch. Olemme kyllä jo ystäväkaason kanssa sopineet, että hän huolehtii "romuistani" hääpäivänä, mutta olisi ne kiva sitten antaa säilytykseen jossain muussa pakkauksessa kuin muovipussissa...

Toivoni on nyt vielä kauppojen kevät- ja kesämallistoissa, jos sieltä tulisi jotain sykähdyttävää vastaan.

Kenkäsuunnitelmien muutos

Mainitsin aiemmassa postauksessa haluavani hääkengikseni valkoiset nahka-converset light acoustic -mallissa. Kokeilin kenkiä viimeviikkoisella retkellä kenkäkauppaan, ja totesin että kengät eivät ole minun jalkaterälleni suunnitellut. Kun löysin pituuden puolesta sopivat, totesin että pitäisi leikata vähintään pikkuvarpaan verran pois, että kapean malliset kengät sopisivat jalkaterälleni!

Todella kummalliset kengät siis, ei ole ennen tällaisia tullutkaan vastaan.

Täytyi siis alkaa harkita muita kenkävaihtoehtoja. En halunnut kuitenkaan mitään "tavallista", joten automaattisesti Minna Parikan sivuja selaamaan =D. Jotka olivat vähän liian kalliit.
Seuraava vaihtoehto olivat ihanat Irrelugar Choicen kengät, jotka ovat toinen toistaan erikoisempia. Ja sieltä se oikea pari löytyi.

Ainoa ongelma on, että minulla on kompleksi pituuteni suhteen. Senttejä kertyi aikanaan 175 verran, mieheke on kolme senttiä pitempi, ja koen silloin tällöin pituuseron ahdistavaksi (ikuinen tarve kokea itsensä pieneksi ja somaksi). Joten, pystynkö menemään naimisiin tulevaa miestäni pitempänä?

Tuollaisissa kengissä, kyllä =D

Se Oikea... hääpuku

Päätettyämme teemaväriksi vihreän, aloin saman tien haromaan hiuksiani tuskaisena. Kyllä, vihreä on lempivärini, mikään muu ei ole edes vaihtoehto. Tuskaa vain aiheuttaa vihreäkorosteisten hääpukujen tarjonta. Olen löytänyt KAKSI kivaa...

Tämä on tämänhetkinen ykkösvaihtoehto, Nixa designin ihanan yksinkertainen puku, jota olen itse asiassa jo ensi kuussa menossa sovittamaankin. Hieman kuitenkin mietityttää jo nyt, että onko puku makuuni liiankin yksinkertainen, ja miten tuollainen yläosaleikkaus minulle sopisi.

Toinen potentiaalinen vaihtoehto on tämä Alfred Angelon upealla laahuksella varustettu puku. Tässä on kuitenkin useampikin ongelma; puvun etuosa on melko tylsä kaikessa yksinkertaisuudessaan. Ja en suuremmin välitä laahuksista, uskon että vain kompastuisin sellaiseen =D, ja tässä puvussa se juju on kuitenkin nimenomaan laahuksessa.

Kolmas potentiaalinen vaihtoehto, myöskin budjetille epäystävällisin, olisi teettää mieleinen puku. Sitä vaihtoehtoa varten kasasin (jälleen) pienen kollaasin.

Kelttiteemaamme sopivasti jotkin kevyet pienesti överit hihat olisivat kivat. Kevyemmät tosin kuin tuossa melko autenttisen näköisessä keskiaikaisessa puvussa. Pidin hirmuisesti prinsessa Victorian puvusta, ja erityisesti sen yläosasta. Tuollainen kaula-aukko voisi toimia minun ruumiinrakenteellani kivasti, ja uumaa korostava vyö voisi kaivaa sen vyötärön paremmin esiin. Tuon tyyppisessä mekosssa voisi laittaa Nixan puvun tyylisiä kirjailuja kiipeämään helmasta ylöspäin.

Kolmas kollaasissa esiintyvä puku on myös ihana, joskin aivan liian vihreä, tarkoitus on kuitenkin pukeutua valkoiseen pukuun. Harsomaiset päällikerrokset kuitenkin ovat mahtavia.

Kollaasiin ymppäsin kuvan myös potentiaalisesta tiarasta. Helmiä, kelttikuvioita... Mitäs sanotte, onko liian överi? En ole itsekään aivan vakuuttunut haluanko ylipäätään tiaraa, mutta jos sellaisen hankin, niin tuo on ykkösvaihtoehto. Tiara on kelttikorujen valikoimaa.