Sweet materia

Sain Villi Varpuselta blogiskeneä kiertäneen haastekutsun. Kysymys kuuluu:

 "Kerro ilman materia-syyllisyyttä, mitkä viisi tavaraa ostaisit, jos sinulla olisi kaikki maailman rahat. Tämän jälkeen haasta viisi muuta bloggaajaa."

1. Kuten kaikki muutkin, joiden tähän olen nähnyt vastaavan, ostaisin unelmakodin.
Unelmakotini on moderni, isoikkunainen kivitalo jossakin täällä kotiseudulla. Oleellisimmat elementit ovat iso, tyylikäs kirjastohuone, sekä saarekkeella ja shakkiruutulattialla varustettu kunnollinen keittiö.

2. Toinen hankintani superrikkaana, olisi mukava kaupunkiasunto jostakin suurkaupungista, ehkäpä Lontoosta. Saisi sitten majoittua omaan kotiin kun menee shoppailemaan ja katselemaan ihanaa UK:ta.

3. Sitten ostaisin tietenkin kivan auton. Casino Royal -elokuvassa ihastuin Aston Martin Vanquishiin, ja kun kerran olen saastaisen rikas, on minulla mahdollisuus siihen autoon. Ja sitten huviajelutarkoitukseen hippityyliin maalattu kuplavolkkari =D

4. Jotain täytyisi saada päiviksi tekemistäkin, vaikka onkin rahaa kuin roskaa. Voisin siis hyvin ostaa itselleni kivan liikehuoneiston jostain ja pystyttää kirjakaupan, jossa myytäisiin sekä uusia että vanhoja kirjoja. Sitten voisin maksaa suosikkifantasiakirjailijoita vierailulle Suomeen kirjakauppaani ^^. Ja kaupassa olisi mukavia nojatuoleja, joissa itse saisin hengailla ja lukea kaiket päivät yhdessä ja erikseen asiakkaiden ja ystävien kanssa. Ja ottaa kissat mukaan hengailemaan ja vaanimaan asiakkaita hämyisten hyllyjen nurkissa.

5.  Ja loppukaneettina voisi sitten ostella kaikkea pientä ja kivaa itselle, ja kaikille kivoille ihmisille. Niin, ja sitten vielä pari kolme kissaa lisää, ja niille henkilökohtainen hiekkalaatikoita tyhjentävä palvelija ;D

 
Ketkäköhän kaikki eivät tätä vielä ole saaneet? Noh, haastan kaikki loput ketkä eivät ole vielä haastetta kohdalleen saaneet ^^

Vieraskirjasta...

Haluamme ehdottomasti häihin vieraskirjan, että on sitten sellainenkin kiva muisto häistä jälkeenpäin. Olisi mukava keksiä jotain ihanaa erilaista, niin kuin monilla on tullut blogeissaan mieleen. Haluaisin kuitenkin, että vieraskirja olisi konkreettisesti kirja, tai ainakin mahdollista säilöä sitten kirjan muotoon, ihan vain käytännön säilytyssyistä (enkä usko että jaksaisin kauaa katsella sisustuksessa kaikkien sukulaisten ja ystävien puumerkkejä...).

Vielä on siis pohtimista, tässä muutamia inspiraatiokuvia mitä on tullut vastaan ja mistä olen pitänyt..

Ihana esillepano, ja mitkä värit!

Kuten myös tässä.

Voisi olla mukavaa jakaa vieraille tämäntyylisiä kortteja, joita saisi sitten täyttää ja "palauttaa."

Jotain tällaista sitten kortin toiselle puolelle? ^^

Tähän tapaan ne voisi kasata albumiin.

Ja joltain tällaiselta albumi voisi näyttää ulospäin...

Haaste: Mistä tunnistit sen oikeasi?

Kun nyt haasteputken avasin, niin kirjoitellaan saman tien toinenkin :D. ChoCo haastoi tulevia vaimoja kertomaan, mistä tietävät ja tunnistivat sen miehensä juuri Siksi Oikeaksi, jonka kanssa avioliittoon kannattaa astua.

• Kaikki on alusta asti niin kovin vaivatonta, emme ole vieläkään - 2,5 vuoden yhdessäolon jälkeen - kertaakaan kunnolla riidelleet. Pientä kinailua väsyneenä tai nälkäisenä tietenkin, mutta ei ikinä vielä mitään heitellään astioita ja huudetaan päät punaisina -tappelua. (ja tiedän olevani kykenevä myös tällaiseen riitelyyn parisuhteessa - tarvittaessa.) Vaikka olemme perusluonteiltamme melko erilaisia, ilmeisesti jollain tasolla natsaa niin täydellisesti, että riidan aihetta ei ole tullut. Ja, minun mielestäni, love is meant to be effortless ^^

• Ensi hetkestä alkaen olemme olleet samalla taajuudella. Ensimmäiset treffimme kestivät yli viisi tuntia, kun puhuttavaa oli vain niin paljon. Tarvitsen miehen, joka arvostaa asioita joita minä arvostan (kuva yllä), vaikka ei niitä aina ymmärtäisikään. 

• Välillämme on hyvin tukeva luottamus, kumpikaan ei ole koskaan ollut suuremmin mustasukkainen, vaikka molemmilla on vastakkaisen sukupuolen ystäviä ja tuttavia. Kai olemme niin varmoja toistemme Oikeudesta, ettei ole syytä epäilyyn.
  
  

Vaivattomuus, yhteinen taajuus, luottamus. Kyllähän siinä jo niitä yhteisiä tekijöitä on, eikä mielestäni mitään heppoisia määritelmiä Sille Oikealle. Ja ikinä en ole tuntenut hetkenkään epäröintiä suhteen edetessä yhteen muuttoon, kihloihin, ja reilun puolen vuoden päästä avioliittoon, mielestäni tämä on itseltäni mitä selkein merkki että hyvään suuntaan ollaan menossa. Ja kun niitä Weasleyn veljiä ei nyt ollut tarjolla ;D 

kuvat: Pinterest

Tukkainspiraatiota

Kuten olen aiemminkin maininnut, siskokaasoni (joka opiskelee parturi-kampaajaksi) tulee tekemään hääkampaukseni. Olemme jo yhdessä keskustelleet visioista sitä varten. Koska omat hiukseni ylettävät parhaillaan hiukan yli hartioiden, ovat hiuslisäkkeet tarpeen näyttävää kampausta varten. Tulemme tilaamaan clip-on -pidennykset, koska itselläni on naurettavan kiharat hiukset enkä jaksaisi kiinteiden lisäkkeiden vaatimaa jokapäiväistä hiustenlaittoa.

Itse olin alunperin suunnitellut löysää, rönsyilevää nutturaa, mutta siskollani on hyvänkuuloinen ajatus puoliksi taakse kiinnitetystä hiuksista pienillä leteillä höystettynä. En halua minkäänlaista huntua, enkä tiaroitakaan. Ainoa tiara mitä tällä hetkellä harkitsen, on Pottereissa esiintyvä Korpinkynnen diadeemi. Jota ei ole ilmaantunut Noble-keräilytuotteiden joukkoon kiihkeästä odotuksestani huolimatta!

Tältä se näyttäisi.

Jos joku sattuu bongaamaan näitä jossain sivustolla myynnissä, olen hyvin kiitollinen tiedosta. Itse googlettelen vähintään kerran kuukaudessa, mutta vielä ei ole tullut vastaan... Tällaiselle Potter-fanaatikolle olisi mahtavaa julistaa faniuttaan monella tapaa hienovaraisesti häissään.

Jos diadeemia ei löydy, olemme puhuneet, että hiukseni koristellaan helmihuippuisilla pinneillä. Tulen kaulakoruna käyttämään helmiä, joten teemaa olisi mukava jatkaa hiuksiin. Nyt vielä litania löytämiäni (kiitos Google kuvahaulle) inspiraatiokuvia. Yksikään ei ole tismalleen sellainen kuin haikailen, mutta omaa potentiaalia.

Tämä on lähinnä ajatustani, isommalla kiharamäärällä ja pienemmillä leteillä.

Mitäs pidätte?

Unelmien prinssi

Huh, onpas tullut pitkä blogitauko! Eikä edes mistään erityisestä syystä, olen lomaillut koko tämän ajan, ensialkuun pikkuflunssassa ja sitten ihan puhtaasti vain joululomaillut. Tulipa siis blogilomakin huomaamatta.

Nyt siis, kevyenä aloituksena, paluuna blogimaailmaan, vastaus Aurinkoprinsessan herttaiseen blogihaasteeseen. Tehtävänä oli kertoa, millaisesta miehestä sitä tuli haaveiltua teini-ikäisenä, ja kuinka se tuleva aviomies näistä visioista eroaakaan.

14-vuotiaana nörttiromantikkona luin yhtä aikaa fantasiaa ja Einsteinin elämäkertaa, koristelin matikan vihkojen reunat Frodo-piirustuksilla ja haaveilin vähintään 190-senttisestä vaaleasta ja älykkäästä miehestä (tai no pojasta silloin..), joka on hauska ja ironinen, mutta vain minulle. Oli tärkeää etteivät ystäväni vain varastaisi kyseistä komistusta, ja siksi vain minun tuli ymmärtää poikaa! Pikkupaikkakunnan yläastetta käyvänä haaveilin luonnollisesti pojasta, joka laillani lukisi paljon ja ymmärtäisi muutenkin asioita joista silloin pidin.

IhQuja poikia silloin joskus.

No entäs sitten se johon päädyin? Sulho on minua huimat kolme senttiä pidempi, mutta onneksi sentään vaalea ja älykäs =D. Hän nauttii laillani hyvistä kirjoista ja paremmista elokuvista, ja ymmärtää minua niin kuin nörtti vain voi toista ymmärtää.

Sulholla on myös tarpeeksi omia harrastuksia, niin että saan rauhassa lukea ilman keskeytyksiä. Ja kuten sulhon kaverityttö minulle ihmetteli, tyttönirsolle miehekkeelleni minä olin sitten se joka vihdoin "kelpasi!"

Awww

Hääkakkukokeilu nro 2

Tervehdys pitkästä aikaa! Ollut sen verran kiireitä muualla elämässä, että ei ole paljon häille uhraamaan aikaa. Ainut asia, johon olen paneutunut, on ollut hääkakun osuus. Ja olenkin saanut luotua ensimmäisen varmasti käyttöön tulevan kakku-combon (josta ei nyt sitten ole kuvamateriaalia).

Sekä kakun, että täyteaineen ohjeet ovat peräisin Kinuskikissan mahtavasta reseptivalikoimasta. Varsinaisen kakun edellinen kokeilu oli hieman liian tiivis, eikä sitä saanut riittävästi kostutettua. Vaikka kakku olikin rasvaista, ylemmät kerrokset tuppasivat olemaan vähän kuivia. Otin nyt siis kokeiluun toisen kakkupohjan, joka olikin onnistuneempi.
Sen ohje löytyy täältä. Sen lisäksi että kakku oli hyvää, se on helppo muunnella eri kokoihin vierasmäärien mukaan.

Kakun väliin tuli, kuten aiemmin suunnittelinkin, mustaherukkahilloa. Hillo tasapainotti loistavasti suklaan täyteläistä makua, tullen samalla itsekin esiin makuyhdistelmässä. Perinteisen kermavaahdon sijaan löysin niinikään Kinuskikissalta käyttöön mahtavan vaniljaisen vanukastäytteen.

Vaniljavanukastäyte

4 dl kuohukermaa
2 prk (á 120 g) vaniljavanukasta
½ dl vaniljakreemi- tai vaniljakastikejauhetta

Vaahdota kuohukerma. Sekoita joukkoon vaniljavanukas ja vaniljakreemijauhe.

Vanukkaana on siis käytetty Kidiuksen vaniljavanukasta. Koska yhdistelmään ei tule erikseen lisättyä sokeria, ei maku ole liian makea. Lisäksi vanilja antaa tilaa myös kerman omalle maulle.
Täytettä tulee sen verran runsaasti, että sillä saa hyvin myös kuorrutettua viiden munan kakun, kuorruttamalla kakkuun saa oikeanlaisen pyöreän muodon, mitä olen näihin kokeiluihin hakenut (prinsessakakkumaista).

kuva Ullanunelman verkkosivuilta.

Lopuksi, olen jatkanut kokeiluja sokerimassan kanssa. Valitsin käyttöön vaniljanmakuisen, valkoisen massan. Tuoretta massaa on todella helppo käsitellä, sokerimassa ei repeile eikä tartu pöytään niin herkästi kuin marsipaani. Massa ei myöskään ole liian makeaa.


Tällainen tulee siis ainakin yhdeksi neljästä hääkakustamme, sulhasen mielestä voisi olla hauskaa jos kaikkikin kakut olisivat eri sorttia. Itse ajattelisin, että kaksi voisi olla jotain muuta, yksi koemaistajista ilmaisi, että hän pitäisi enemmän jostain kirpeämmästä/raikkaammasta. Ehkä on siis seuraavaksi aika tutustua Lemon curd -tahnaan!