Rakkaus, osa I

"Darcyn ilo ja onnellisuus tästä odottamattomasta vastauksesta oli sykähdyttävän suuri; mutta hän kykeni kuitenkin tulkitsemaan niitä niin järkevästi ja lämpimästi kuin kiihkeästi rakastuneen miehen ylimalkaan voi olettaa kykenevän. Jos Elizabeth olisi rohjennut kohottaa katseensa maasta, olisi hän voinut panna merkille, kuinka ihmeellisesti tuo autuas onnentunne kirkasti hänen rakastajansa kasvot; mutta vaikkakaan hän ei voinut sitä nähdä, voi hän ainakin kuunnella; ja hänen oma sydämensä oli ratketa hiuduttavasta hurmiosta."

                                                 Jane Austen, Ylpeys ja ennakkoluulo

" "Odottakaa hetkinen!" Ron tokaisi. "Me ollaan unohdettu jotain!"
"Mitä?" Hermione kysyi.
"Kotitontut, ne on kai kaikki alhaalla keittiössä?"
"Tarkoitatko, että meidän pitäisi hakea ne taistelemaan?" Harry kysyi.
"En", Ron sanoi vakavissaan, "tarkoitan, että meidän pitää sanoa niille, että häipyvät täältä. Ei kai me haluta lisää Dobbyja? Ei me voida käskeä niitä kuolemaan meidän puolesta -"
Kuului kalinaa, kun basiliskin hampaat ryöppysivät Hermionen sylistä. Hän juoksi Ronin luo, heittäytyi hänen kaulaansa ja suuteli häntä suoraan suulle. Ron heitti hampaat ja luudanvarren käsistään ja vastasi sellaisella innolla, että nosti Hermionen ilmaan."

                                                  J. K. Rowling, Harry Potter ja kuoleman varjelukset

"- Voi, sinä annat minulle toivoa ja rohkeutta eikä minulla ole antaa vastalahjaksi muuta kuin tyhjät kädet ja sydän täynnä rakkautta, huudahti professori lumoutuneena. 

Jo ei voinut oppia käyttäytymään säädyllisesti. Professorin lausuessa sanat he seisoivat portailla ja Jo pani kätensä professorin käsiin ja kuiskasi hellästi:

- Nyt ne eivät ole tyhjät. Sitten hän suuteli Friedrichiään sateensuojan alla.
Se oli kauheaa, mutta Jo olisi tehnyt niin vaikka pensasaidalla istuvat harmaavarpuset olisivat olleet ihmisiä. Hän oli tosiaan kovin rakastunut ja unohti sillä hetkellä kaiken muun paitsi oman onnensa."

                                                  Louisa M. Alcott, Viimevuotiset ystävämme

kuvat: we heart it